CTN Deathrow

perustiedot

Virallinen nimi: (Ch) CTN Deathrow Kutsumanimi: Atte Rekisterinumero: VH-33595 Saavutukset: epävir. Ch, irtoSERT, KUMA, JS Rotu: suomalainen puoliverinen, FWB Sukupuoli: ori Väri: ruunikko Säkäkorkeus: 168cm Syntynyt: 03.06.2007 Ikä: ikääntyminen (VARL) Painotus: esteratsastus Koulutustaso: → ko: Vaativa B → re: 150cm → me: 120cm → ih: 165cm Kasvattaja: Contenemo Omistaja: Ada Kuvagalleria

luonnekuvaus

”Lopeta nyt!” ja ”älä jaksa!” ovat ehdottomasti tämän hevosen käsittelyssä ne eniten toistetut ilmaisut – hyvä kun otus vielä tunnistaa oman nimensä niiden kaikkien muiden värikkäiden ilmaisuiden joukosta joilla sitä päivän mittaan kutsutaan. Kuten pystyt tuosta jo varmaan päättelemäänkin, Atte ei ole se unelmien pieni ja pörröinen poni jonka tapaa aina karsinastaan korvat härässä ja söpö ilme naamalla – vaan sarkastinen, näsäviisas ja aivan liian älykäs puoliverinen joka kyllä tajuaa kokonsa suomat edellytykset sekä sen, mitä pitää tehdä jos haluaa saada tahtonsa läpi. Aivan mahdoton tämä hevonen ei toki ole, eikä myöskään ilkeä – sitä ei vain satu nyt kiinnostamaan pätkän vertaa.

Aten harjaaminen ei ole temppu eikä mikään – mutta se on, että pystyy suorittamaan koko toimenpiteen ilman yhtään kirosanaa tai manausta. Paikallaan seisominen tuntuu olevan suora mahdottomuus, joten hoitaja saa pyöriä hevosen mukana maailman tappiin saakka ja samalla varoa ettei vahingossa jää jalkoihin, sillä eihän tämän kokoinen hevonen voi edes sattumalta huomata ihmistä karsinassaan vaikka se hyppisi tasajalkaa turvan edessä. Myöskään korvien hörössä oleminen muulloin kuin omenan esiintymisen aikana voidaan lukea ihmeeksi, sillä tämän hevosen perusilme on kuin sitruunan syönyt – joka suunnasta katsottaessa ja joka tilanteessa yllämainittua lukuun ottamatta. Vaikka osa saattaakin lukea tämän tai ylenmääräisen takajalan viuhtomisen ilkeydeksi – sitä se ei ole, vaan vain pelkkä mielialanosoitus siitä, että homma ei voisi vähempää kiinnostaa ja että se olisi suotavaa hoitaa nopeasti. Atte ei ole koskaan ollut se lellittävä ja paapottava hevonen, hänen majesteettinsa viihtyy mieluummin ilman turhaa omanarvontuntoa laskevaa lässytystä.

Varustaminen on aina ollut Atesta epämiellyttävää, varsinkin satula on se suurin ärsyke mitä voi vain keksiä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyseessä satulavyön kiristäminen, vaan vain yksinkertaisesti satulan laittaminen selkään. Tämä on jo itsessään taitolaji korkean hevosen kanssa, mutta jos mukaan lasketaan pyöriminen, pään heiluttaminen sekä epämääräinen näykkimisen yrittäminen (voiko sitä edes näykkimiseksi laskea?) – vähempikin alkaa ärsyttää. Otuksen voi toki aina sitoa kiinni, mutta usko tai älä, Atte on aivan yhtä lahjakas pyörimään olkoot se sitten kiinni tai ei – miten se sen tekee, siitä ei kukaan ole vielä ottanut selvää. Hoitajan helpotukseksi hevonen kuitenkin rauhoittuu kun satula on saatu vakaasti selkään, satulavyön kiristys ei sitten sen kummemmin hetkauta kunhan sitä ei vain kiskaista heti kättelyssä viidenteen reikään.
Suitset eivät sitten aiheuta näin suurta numeroa, kunhan Atte vaan muodon vuoksi nostelee laiskasti päätään ja kieltäytyy avaamasta suutaan kuolaimille. Sormi vain hammaslomaan ja suu auki – palkaksi saa sitten niin suivaantuneen katseen kun vain olla ja voi. Myös kuolaimella leikkiminen on herran mielestä kivaa, sitten saakin kuunnella kilinää koko loppuvuoden tarpeisiin.

Mitään niin pelottavaa tämä hevonen ei ole vielä kohdannut, että sen pitäisi pakoon lähteä – rohkeutta tai tyhmänrohkeutta, ajatelkaa mitä haluatte. Taluttaessa ei siis tarvita kahta ihmistä narun päähän roikkumaan, vaikka ketjunaru osaa kyllä näyttää tarpeellisuutensa jos tammoja sattuu näkymään lähistöllä. Ja välillä on mukavaa kiilata taluttaja toiseen nurkkaan, maastossa mieluiten ojan pohjalle, tai itse määrätä kävelyvauhti – pääsääntöisesti liian nopea.

Oletko koskaan ratsastanut suurella estepuoliverisellä – tuntenut sen lennokkaan laukan ja kaivanut sormesi sen harjaan pysyäksesi hypyssä mukana? Oletko koskaan katsellut kuinka työntekoon suivaantunut hevonen kiidättää ratsastajansa muutamalla laukka-askeleella kentän toiseen päähän ennen kuin lennättää tämän tyylikkäästi seinää päin ja ravaa kaula kaarella kauemmas aivan kuin sanoakseen ’näin helppoa se oli’? Aten kanssa työskenteleminen on näiden kahden ääripään välissä tasapainottelua, katsotaan kumpi hevosenpuolikas nostaa päätään.

Alkuverryttely on ehdottomasti tärkein osa tämän hevosen kanssa työskentelystä, huolella ratsastettuna Atte osaa vaikka mitä ja on myös halukas sen toteuttamaan, huikan hutaisten hoidettu alkuverryttely saa herran viis veisaamaan ratsastajastaan ja lopputulos ei ole kaunista katseltavaa. Kannuksia tämän kanssa ei ole koskaan tarvittu, hiukan kovemmat pohjeavut saavat herran pomppimaan seiniä pitkin – surullisenkuuluisaa myös radalla jolloin aina joku elämää suurempi ratsastaja ajattelee että ei tämä hevonen kuitenkaan kuuntele niin pamautanpa vähän. Seurauksista emme puhu, sillä halutessaan tämä suurikokoinen hevonen kääntyy vaikka lantin päällä jos vain siitä on kyse. Myös painoavut ovat hyvin hallinnassa, suoraan ei kuljeta jos ratsastaja ei istu suorassa. Ainoastaan pidätteet aiheuttavat pienoisia ongelmia, Atte ei ole koskaan ollut se herkkäsuisin hevonen mitä maa päällään kantaa, ja varsinkin radalla tämä huomataan jos herraa ei nyt sattuisi huvittamaan tämä laukan lyhentäminen.

Aten askeleista ei löydy sen suuremmin huomautettava, käynnissä on hyvä yliastunta, ravi on suurta (välillä tuntuu että liiankin suurta), sekä laukka pyörii kuin keinuhevosella. Laukka onkin ehdottomasti Aten paras askellaji, siitä löytyy loputtomasti pelivaraa niin lisäyksiin kuin lyhennyksiinkin – kunhan vain kaikki osaisivat ratsastaa sen esille.

Jokainen joka on koskaan nähnyt tämän hevosen hyppäävän, tajuaa että juuri sitä varten sen on jalostettu. Joustavan laukkansa ansiosta Atte taipuu vaikka minkälaiselle solmulle esteradalla, ja pystyy myös hyppäämään paikoista mistä vähän arempi hevonen jättäisi suosiolla hyppäämättä. Aivan näin ruusuista ja helppoa asia ei kuitenkaan ole, jos herran päästää kerrankin vauhtiin, niin sitä ei sitten saakaan helpolla takaisin koottuun laukkaan. Varsinkin radalla on mukava kiihdytellä, joten aivan hentoa ratsastajaa ei uskalla selkään päästää – sillä käsivoimia tarvitaan jos aikoo päästä radan kunnialla läpi. Myöskään martingaalia ei kannata unohtaa kotiin, ellei sitten tarkoituksella halua kurkkia hevosen pään takaa missä ja mihin oikein ollaan menossa. Ja millä vauhdilla.
Ponnistuspaikat tämä hevonen osaa laskea takaperin sekä unissaan, vaikka ratsastajan kannalta onkin miellyttävämpää ottaa vielä yksi laukka-askel ennen hyppyä – tämä kaukaa ja kovasta vauhdista hyppääminen kostautuu varsinkin sarjoilla jossa hevonen ei mahdukaan kunnolla väliin ja puomit kolisevat alas. Ylenmääräinen kieltäminen ei kuitenkaan kuulu Aten tapoihin, ja yleensä ratsastaja siellä selässä on paljon varovaisempi kuin itse hevonen. Uusinnassa onkin sitten hyvä päästellä täysiä, sillä tämä kyllä kääntyy ja hyppää jos vain ratsastaja pysyy kyydissä mukana.

Kouluratsastus ei sitten olekaan niin mukavaa kuin esteet – ja sen huomaa myös hevosen asenteesta aihetta kohtaan. Pitkä saman asian toistaminen saa savun nousemaan Aten korvista, ja ulko-ohjan pitää olla kädessä jos aikoo saada hevosen kääntymään sekä voltit pysymään volttien kokoisina. Pelkkä sisäohjassa roikkuminen päätyy liialliseen kaulan taipumiseen ja ulkolavan karkaamiseen, ei suositeltavaa. Ja tämä myös innoittaa hevosen itse päättämään suuntansa jos ratsastaja ei sitä osaa itse selvästi kertoa, eli juuri sinne minne ratsastaja ei halua – ja mahdollisimman lujaa.
Gramaaneja ei ole Aten kanssa koskaan tarvittu, hevonen kantaa itsensä hyvin, mutta tuppaa myös helposti valumaan luotiviivan alapuolelle sekä nojaamaan kuolaimeen jolloin ratsastaja-rukka saa kannatella koko hevosen painoa käsillään. Muutamalla napakalla pidätteellä sekä kokoamisella hevosen saa kyllä pois sieltä, mutta helpommalla selviää jos muistaa olla päästämättä Attea pitkäksi ja pois ohjan sekä pohkeen välistä. Ja pois turha asioiden junnaaminen, sillä vain ärsytät hevosta – muutama onnistunut toisto, kiitokset ja aiheenvaihto.

sukutaulu

jälkeläiset

kilpailut

Näyttelyt / NJ

Esteratsastus / ERJ

30.11.08 | Jäniskumpu | ERJ | 90-100cm | 1/30
16.09.08 | Marceille | ERJ | 100cm | 2/36
10.08.08 | Unafraid | ERJ | 150cm | 4/25
09.08.08 | Viehättävä | ERJ | 120cm | 1/35
09.08.08 | Silvis | ERJ | 100-110cm | 2/50
05.08.08 | Kisakeskus Trayana | ERJ | 140cm | 1/14
05.08.08 | Kisakeskus Trayana | ERJ | 130cm | 1/16
26.07.08 | Tilhimäki | ERJ | 120cm | 3/50
21.07.08 | Kotiniityn Ratsutalli | ERJ | 120cm | 1/29
20.07.08 | Satulinna | ERJ | 110cm | 3/332
04.07.08 | TuHaSe | ERJ | 150cm | 4/47
14.06.08 | Promiseland | ERJ | 90cm | 6/40
11.05.08 | ROWDY | ERJ | 140cm | 6/37
06.05.08 | Kensington | ERJ | 150cm | 5/44
03.05.08 | Svarthet | ERJ | 140cm | 1/29
03.05.08 | Svarthet | ERJ | 150cm | 1/24
03.05.08 | Svarthet | ERJ | 140cm | 4/29
30.04.08 | Oriasema Daftmor | ERJ | 140cm | 6/53
12.04.08 | Mirus | ERJ | 120cm | 8/65
06.04.08 | Elgwir Arabians | ERJ | 120cm | 1/12
04.04.08 | Keltavaara | ERJ | 120cm | 7/89
03.04.08 | Huopatossu | ERJ | 130cm | 4/118
03.04.08 | Huopatossu | ERJ | 130cm | 4/118
03.04.08 | Huopatossu | ERJ | 130cm | 4/118
03.04.08 | Huopatossu | ERJ | 130cm | 4/118
03.04.08 | Cecilie Riders | ERJ | 110cm | 6/100
30.03.08 | Välähdys | ERJ | 110-120cm | 4/40
21.03.08 | Nonehood | ERJ | 1/276
10.01.08 | Baubaen | ERJ | 150 cm | 4/70
05.01.08 | Silvery | ERJ | 110cm | 6/40
05.01.08 | Silvery | ERJ | 120cm | 4/40
05.01.08 | Jeyek Welsh | ERJ | 140 cm | 3/25
05.01.08 | Jeyek Welsh | ERJ | 150 cm | 1/25
03.01.08 | Pinnallinen | ERJ | 90-100cm | 6/40
03.01.08 | Pinnallinen | ERJ | 80cm | 2/40
02.01.08 | Cecilie Riders | ERJ | 120cm | 2/36

31.12.07 | Lumimarja | ERJ | 100-120cm | 4/97
30.12.07 | Stud Monument | ERJ | 120-130cm | 1/50

Kouluratsastus / KRJ